tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulu syntyy koristelemalla

Kaikki sisustusihmiset panevat parastaan jouluna. Kynttiläasetelmia, jouluvaloja sekä lämpimiä värejä käytetään sisustuksessa paljon. Olennaisena osana joulun tunnelmaa ainakin lapsiperheissä on piparkakkutalo, ja eritoten sen tekeminen. Meillä perinteenä on ollut tehdä muumitalon muotoinen piparkakkutalo. Kaikille niille, jotka eivät tähän perinteeseen ole vielä tutustuneet, vinkkinä: älkää ikinä antautuko tekemään muumitalon muotoista piparkakkutaloa! Katon virkaa toimittaa kuudesta (!) kolmionmuotoisesta palasta rakennettava kartio, joka pitää ymmärtääkseni kasata yhdellä kertaa suoraan paikalleen. Eli kuusi kolmiota pitää pystyä jotenkin liimaamaan kerralla toisiinsa ja talon runkoon kiinni. Ei ole helppoa. Jos joku tietää paremman tavan kasata ko. katto, kommentoikaa ihmeessä.

Muumitalon pihamaalle teemme yleensä muumihahmon muotoisia pipareita. Tänä vuonna lapset saivat meillä itse koristella karkeilla ja sokerikuorrutteella sekä talon että muumihahmot. Myös iskä luettiin tällä kertaa lasten kastiin ja sain tehtäväkseni koristella muumimamman ja muumipeikon. Alla olevista kuvista voitte nähdä, ettei lopputulos kyllä kovin hyvää tunnelmaa luonut.





Muumimamma näyttää lähinnä ilkkuvalta, on todennäköisesti tehnyt pippuri- ja lihaliemipitoista aamupuuroa pahaa-aavistamattomille lapsille. Ja muumipeikosta tulee lähinnä mieleen Soundgarden-nimisen ysäri-grunge-poppoon Black Hole Sun -kappaleen musiikkivideo. Siinähän ihmisten silmät ja suut saavat käsittämättömiä mittasuhteita muuhun päähän verrattuna. Jos et muista videota, katso se YouTubesta:



Joulukoristelusta tuli mieleen vaimoni viimekesäinen reissu Göteborgiin. Ruotsissahan osataan muodin, sisustuksen ja tyylikkyyden taidot meitä suomalaisiakin paremmin, joten sieltä tuodut vinkit on aina syytä ottaa onkeensa. Tällä kertaa tuli opittua, että joulukuusi on ympärivuotinen sisustuselementti, ja jos kämppä on hyvin pieni, kuusen voi aina korvata pelargonialla. Seuraava kuva ei siis ole lavastettu, ja se on otettu keskellä heinäkuuta. Kyllä ruotsalaiset tietävät, miten luoda jouluista, ympärivuotista tunnelmaa.


sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Miehen silmin sisustukseen, tunnelmaan ja ruokaan

Olen pitkään miettinyt oman blogin perustamista, jotenkin sellainen pitäisi olla jo oman työnikin puolesta (it-ala, mukana mm. sosiaalisen median ja verkostoitumisen hankkeissa). En kuitenkaan ole keksinyt mitään järkevää kirjoittamisen aihetta.

Nyt joulunpyhinä aihepiiri alkoi kuitenkin kirkastumaan, kiitos sukulaisten, jotka kuumeisesti miettivät oman bloginsa perustamista. Minulla on paljon kokemusta kodin sisustamisessa mukana elämisestä. Tiedän siis vintaget, tildat, ikeat ja katsottuna on aikamoinen kasa Avotakkoja, T.I.L.A-ohjelmia ja vastaavia, vaimo kainalossa siis.

Monesti olen miettinyt, ettei niin täydellistä harmoniaa ja tunnelmaa ole olemassakaan, kuin mitä nuo mainitut aihepiirit esittävät. Ja toisaalta, usein näissä tunnelmissa välittyy melko täydellisesti naisellinen näkökulma. Siksi siis on syytä katsoa näitä aihepiirejä myös miehisen näkökulman kautta.

Tästä se siis lähtee. Ensimmäisenä aiheena juuri tänään suuressa osassa maata ajankohtainen aihe: lumityöt. Tulimme äsken kotiin parin päivän maalla vietetyn ajan jälkeen ja lunta oli taas tullut n. 15 senttiä. Oli siis aika tehdä lumityöt.

Lumityön tekeminen on jo itsessään romanttista ja tunnelmallista, ainakin jos vaimo saa katsoa sitä ikkunan takaa kuuma glögilasi kädessä. Ja mikä sen tunnelmallisempaa kuin seurata lapsia peuhaamassa sydämensä kyllyydestä tuoreessa lumipenkassa. Mutta se, mikä luo kaikkein eniten tunnelmaa lumitöissä, on luudalla lakaistu käytävä ovelle. Vaikka lumityö käytävällä tehdäänkin ensin kolalla, pitää se lopuksi vielä "tuunata" luudalla. Tämän jälkeen käytävän varrelle, mielellään lumipenkan päälle voi laittaa lumi- tai jäälyhtyjä. Kyllä heti tulee lämpimämpi ja kotoisampi tunnelma.

Lumitöitä tehdessä mieleen tuli, että pitäisikö joulun kunniaksi tehdä lumityöt myös naapurin pihasta. Naapurit ovat olleet meitäkin kauemmin reissussa ja tulevat illalla kotiin. Sepä olisi kiva yllätys heille, kun ei tarvitse heti käydä kolailemaan...

Väärin ajateltu! Vaikka meillä on kivat naapurit, jotka varmasti pitävät siitä, että autamme heitä, tässä asiassa ei sovi tehdä virhettä. Naapurin isännällä nimittäin on quattro... siis nelivetoinen auto. Kerrankin hänellä olisi mahdollisuus näyttää paremmalle puoliskolleen, että kyllä se neliveto oli hintansa väärti, mies kykenee tuomaan perheensä kotiin pahassakin myräkässä. Jätän lumityöt siis naapurin puolelta tekemättä... myöhemmin voimme sitten yhdessä ihmetellä, että kylläpä veti hyvin, vaikka oli pohjaa myöten lunta.

Noh, tätä kirjoittaessa vaimoni oli vienyt roskat ja ilmoitti heleällä äänellään tehneensä samalla naapurin pihasta lumityöt. Että se siitä tällä kertaa.