Henkilökohtainen kakku

Olen tullut siihen tulokseen, että vaimoni tekee liian hyviä kakkuja. En olisi ikinä uskonut, että tällaisesta asiasta pitäisi huolestua. Kuitenkin perheen kasvaessa sekä lukumääräisesti että pituusmitalla kuvattuna olen joutunut toteamaan, että kerta toisensa jälkeen itselleni jää aina pienempi pala kakkua kuin edellisellä kerralla.

Otetaan esimerkiksi vaikka yksi puolisoni bravuureista: mangokakku (resepti salainen, ks. kuva).

 

Niinpä, kelpaisi teillekin. Olen kuitenkin keksinyt, miten herkkukakuista saa sellaisia, että ne ei ainakaan pienemmille lapsille kelpaa. Kakuista pitää tehdä ällön näköisiä. Esimerkiksi edellisen kuvan mangokakusta saa vähemmällä mangotäytteellä aikaiseksi kananmunakakun (ks. alla oleva kuva). Se jää varmasti pieniltä lapsilta syömättä, vaikkakin makuelämys on riittävän hyvä verrattuna alkuperäiseen kakkuun. Hah!

Missä kaikki roina?

Oletko koskaan vieraillut kodissa, jossa on hyvin hillitty, harmoninen sisustus eikä missään näy tavarapaljoutta? Lehtihyllyssä on pari avotakkaa esillä ja sohvapöydällä vain yksi, ihan sisutusmielessä siihen ostettu kirja. Lattiat ovat puhtaat lasten leluista  eikä missään nurkissa ole kirjakasoja tai paikkaansa etsiviä tauluja tai peilejä.

Kun olet tutustumiskierroksella ko. kaltaisessa kodissa, kurkistapa "vahingossa" kodin vaatehuoneen tai varaston ovesta sisään. Suosittelen kuitenkin, että tätä tehdessä tapaturmavakuutuksesi on kunnossa. Todennäköistä on, että oven avatessasi päälle kaatuu koko kasa piiloon tungettuja tavaroita.

Meillä vieraillessasi ei kuitenkaan kannata kyseistä temppua tehdä. Ei meillä siellä mitään "luurankoja" ole. Kunhan vaan lämpimikseni tästä kirjoitin. Mielikuvituksen tuotetta koko juttu.

Ratkaisu suihkuverho-ongelmaan

Suihkuverhojen arkkiongelma on se, että ne liimautuvat jalkoihin kiinni. Suihkussa pitää olla hyvin tiukasti paikallaan, koska heti kun liikahdat, verho hyökkää kiinni ihoon.

Ratkaisun tähän ongelmaan ovat keksineet... yllätys yllätys, ruotsalaiset! Jotta suihkuverho ei tarttuisi ihoon kiinni, sitä pitää muuttaa parilla eri tavalla:

• se pitää saada kovemmaksi, jotta se ei luikertelisi ihoon kiinni
• se pitää saada painavemmaksi, jotta painovoima vetäisi sitä suoraan lattiaan päin

Nämä ominaisuudet voidaan tietysti saavuttaa tuotekehittelyllä, tai niinkuin oheisessa kuvassa (joka on jälleen aitoa ruotsalaista kuvamateriaalia) on ratkaistu: ylläpitämällä pitkäjänteisesti suurta kosteutta ja likaisuutta. Kuvan suihkuverho on kerännyt niin paljon hometta, että se on muuttunut kovaksi ja painavaksi. Helppoa ja kätevää.

Tämä taisikin olla viimeinen juttu rakkaan naapurimaamme kekseliäästä sisustusmuodista. Ainakin ennen seuraavaa vierailuamme Ruotsissa.

Huh huh, tai siis hyh hyh!

Olin eilen illalla kaikessa rauhassa (lue: unen rajamailla) sängyssä lukemassa Sinuhe egyptiläistä kun puolisoni totesi, että nykyään näyttävät suunnittelevan sellaisia makuuhuoneita, joissa on vessa samassa. Siis ihan pönttö, samassa tilassa ilman mitään väliseinää. Tai selitystä. Kuulemma joissain sisustuslehdissä on ollut kuvia moisesta. Uskomatonta.

Sen vielä ymmärrän, että joku haluaisi laittaa ammeen makkariin, mutta ihan oikeasti... kyllä itse ainakin haluan mieluummin herätä aamukahvin tuoksuun kuin aamu***kan lemuun. Noh, meitä on moneksi.

Miten voi olla tv-taso ilman reikiä taustalevyssä???

Tällaistakin voi tapahtua. Ostimme joskus aikanaan muistaakseni Askosta puunvärisen tv-tason, jossa oli kätevästi sekä laatikostoa että avotilaa teknisiä vempeleitä varten. Eipä tullut mieleen ajoissa tarkistaa, onko tv-tason taustalevyssä tai päällislevyssä jossain huomaamattomassa paikassa valmiina reikiä johtojen vientiä varten. Miten joku voi suunnitella tv-tason, jossa dvd-soittimet ja videolaitteet (siihen aikaan kun sen ostimme) ei ole yhteydessä televisioon? Vai oliko tarkoituksena, että piuhat vedetään komeasti etukautta telkkariin?

Noh, kaipa siinä saa itseäänkin syyttää, olisihan se ollut suht helppo tehdä taustalevyyn reiät johtoja varten ennen kuin se naulattiin muuhun tasoon kiinni. Mutta arvaa vaan, tajuttiinko ajoissa... noei. Meni aika ähräämiseksi, kun piti ahtautua tason ja seinän väliin jälkikäteen, kun kaikki tavarat oli jo laitettu tason laatikostoihin ja päälle, mukaanlukien yli 50kg painava putki-laajakuvatelkkari. Siinä vaiheessa tasoa kun ei enää kovin helposti nosteltu irti seinästä. Taustalevyyn piti tehdä ensin poralla reikiä, joiden kautta sain aikaiseksi ison reiän sahaamalla. Ja käytettävissä oli tietysti vain käsin veivattava pora, joka oli pitkäaikaislainassa iskältä, kun ei siinä vaiheessa ollut itselle vielä ehtinyt kertyä juurikaan omia työkaluja.

Mutta vinkiksi siis tv-tason ostajille, että tuollaisetkin asiat kannattaa tarkistaa ennen ostoa, tai viimeistään ennen tason kasaamista. Pari vuotta sitten ostimme uuden, leveämmän, valkoisen tv-tason Ikeasta. Se on kyllä kätevä, on riittävän isot reiät takana vaikka useamman scart-kaapelin vetämiseen kustakin reiästä. Ja mikä parasta, siinä on niin isot kaapit, että sain jopa subbarin (siis kotiteatterin bassokaiuttimen) piilotettua yhteen kaappiin. Nyt yritän parhaani mukaan käyttää tv-tason leveyttä (n. 2m) hyväkseni perustellakseni, että kyllä siihen sopisi 42-tuumainen telkkari huomattavasti paremmin kuin 32-tuumainen *hih*

Käytännöllisyyttä keittiöön

Oletko koskaan yrittänyt etsiä tyylikästä ja innovatiivista veitsitelinettä keittiöön? Jotain samalla idealla toimivaa kuin pöytätasoon integroitu keittolevy tai keittiön kalusteoven taakse piilotettu astianpesukone. Ruotsalaiset ovat keksineet tähän oivan ratkaisun, jota oheinen kuva selventää. Kuva on siis aitoa göteborgilaista kotimiljöötä.

Kuvan veitsiteline on harvinaisen kätevä, sulautuu sisustukseen ja työkalut ovat aina käden ulottuvilla tiskipöydän ja hellan lähistöllä. Ja kiireiselle kotikokille vinkiksi: jos et ehdi aina tiskata veitsiä, voit työntää ne telineeseen likaisena. Hellan lämmittäessä veitset kuivuu nopeasti ja kuivuneet kököt voi aina pyyhkiä pois vedettäessä veitsi ulos telineestä. Nerokasta!

Rohkeutta sisustusostoksiin

Parempi puoliskoni lähti joulun välipäivinä alennusmyynteihin kavereidensa kanssa, niin kuin tapana yleensä on. Ostospäivä oli ollut onnistunut, kotiin tultiin painavien kassien kanssa ja olipa matkalla osuttu myös sisustusliikkeen loppuunmyyntiin, josta mukaan oli tarttunut yhtä ja toista.

Kävi samalla ilmi, että osa ostoskavereista oli päättänyt piilottaa ostoksiaan miehiltään, ettei tulisi sanomista. Oma vaimoni ei siis näin menettele. Kai. Mikä sitten selitykseksi, kun mies löytääkin ostospiilon? Todennäköisti siinä tilanteessa sanotaan vain, että "Ai ne... ne on jo joskus kauan sitten hankittuja, ei vaan ole vielä löytynyt sopivaa vanhaa hattuhyllyä, johon ne voisi laittaa esille." Miehet, kuulostaako tutulta?

Kovasti pistää mietityttämään, että mikä on pielessä kun ostoksia pitää piilottaa puolisoltaan... Syynä on todennäköisesti joko se, että rahaa kulutetaan puolison mielestä liikaa suhteutettuna säästöihin, tai sitten kulutuskohde ei vaan ole miehen mielestä järkevä.

Miksi minun mielestä vaimoni sisustusshoppailu sitten on täysin ok? Ensinnäkin minulle tulee itselleni hyvä olo siitä, kun vaimoni on hyvällä mielellä löydettyään kauniita sisustustavaroita ja kyllähän kaunis koti on kaikkien mielestä kiva juttu. Ja toisaalta, meillä raha-asiat on selkeästi jaettu, minä vastaan pääasiallisesti sen hankkimisesta ja puolisoni sen käyttämisestä, siis koko perheen ostoksista. Eli suomeksi sanottuna, eihän minulla ole hajuakaan tilisaldoistamme, joten en voi myöskään ottaa kovin kärkevästi kantaa siihen, onko tehdyt ostokset järkeviä. Luotan tässäkin asiassa täysin puolisooni. Ja suosittelen tätä muillekin.